On edessä tämän jakson viimeiset tutkimuset. Hammaslääkäri, keuhkokuva, mri, sosiaalityöntekijä, leikkimistä ja rymyämistä.
Ensimmäisenä edessä on uusi tuttavuus, hammaslääkäri. Pääsemme huoneeseen ja juttelemme hammaslääkärin kanssa hoidoista, hoitojen kestosta ja vaikutuksista kehittyviin hampaisiin. Lääkäri kurkkii montako hammasta löytyy ja onko uusia jo tulemassa, tarkistaa samalla limakalvojen kunnon. Suussa on kaikki kunnossa ja lisää hampaitakin odotettavissa. Juttelemme vähän lisää hampaiden hoidosta, ruoista ja juomista ja syömisestä yleensä. Hammaslääkäri miettii josko tapaisimme seuraavan kerran puolen vuoden päästä. Loppukeväästä siis uudet treffit. Lähdemme hammaslääkärin luota ja seikkailemme sairaalan alueen läpi osastolle. Ajattelin piipahtaa hetken huoneessa ennen röntgeniin menoa.
Pääsemme osastolle ja menemme huoneeseen. Riisumme ulkovaatteet ja leikimme hetken huoneessa. Hoitaja kurkistaa huoneeseen ja miettii röntgeniin menon tarpeellisuutta. Toteamme kumminkin, että käymme varmuuden vuoksi kun kerran aika on annettu. Röntgenissä apuun tulee ihana mies. Auttaa vauvan laittamisessa ja paikallaan pitämisessä oikeissa asennoissa. Tällä kertaa selviämme röntgenistä helposti ja ilman isompaa itkua. On aika palata osastolle odottamaan seuraavaa tutkimusta.
Juuri kun pieni ihminen alkaa hermostua väsyneitä ja nälän kanssa tulee aika lähteä kohti magneettikuvausta. Juttelemme aulassa nukutuslääkärin ja hoitajien kanssa aiemmista nukutuksista ja tutkimuksista. Tällä kertaa ei kysellä normaalia listaa, lävistykset, tatuoinnit, metallit, proteesit... viime kerralla noista kyselyistä käynnistyikin melkoinen soittelurumba :-) Saan olla paikalla nukutuksen ajan. Pienokainen nukutetaan jälleen syliini. Raskain mielin annan lapsen nukutuslääkärille ja kutitan pientä masua mennessäni. Nähdään pian rakas. Hipsin kahvioon syömään ja palaan sen jälkeen osastolle. Surffaan hetken netissä ja lähden juttelemaan sosiaakityöntekijän kanssa. Edessä on jännä keskustelu. Jostain syystä hänen tapaaminen on aina hermostuttavaa.
Lähden osastolta sosiaakityöntekijän kanssa juttelemaan. Käymme läpi monta asiaa jotka pitäisi hoitaa ja vielä enemmän asioita jotka on jo hoidettu. Hänellä on myös uutta kerrottavaa hoidettavista asioista äitiysloman jälkeen. Tapaaminen on jossain määrin raskas. Joutuu miettimään ja muistamaan monia asioita. Kaikenkaikkiaan hyvä käynti ja jälleen kerran hermostutti ihan turhaan. Palailen osastolle taskussa muutama asiaa lisää lääkärin kanssa juteltavaksi. Vilkaisen kelloa ja totean vauvan varmasti juuri palanneen osastolle. Lähden reippaasti takaisin.
Pääsen osastolle, vaihdan pari sanaa hoitajan kanssa. Meinaan lähteä vaihtamaan pari sanaa osastonhoitajan kanssa ja pääsyn vaihtaan pari sanaa käytävällä lääkärin kanssa. Sovimme tapaavamme ihan juuri koevastauksista juttelun merkeissä. Sisäiset valtaa puristava tunne, solmu. En tiedä pitäisikö pelätä vai uskoa kaiken olevan hyvin. Pääsyn tekemään molempia. Juuri kun meinaan alkaa syöttämään vauvaa tulee lääkäri paikalle. Lähdemme juttelemaan ja hoitajat jäävät vauvan luokse. Lääkärille on mukana opiskelija. Lääkärin aivot lääkäri vitsailee.
Juttelemme tuloksista, hän näyttää monia vastauksia ja lukemia papereilta ja selittää monia asioita. Päälisin puolin kaikki vaikuttaa hyvälle. Lääkärillä on monta kysymystä. Vastailen niihin parhaani mukaan. Lääkäri selvittää jatkokuvioita. Hyvin selkeetä. Jäämme odottamaan aikaa keskuslaskimokatetrin poistoon, lääkäri jää selvitteleen proteesin maksavaa tahoa. Kenelle kuuluu maksusitoumus siihen. On aika lähteä kotiinpäin vauvan kanssa. Nyt uskaltaa taas hetken selvittää. Viikon päästä on edessä Helsinkiin lähtö ja silmäkontrolli. Jännittää jo valmiiksi mitä sieltä löytyy.
Tätä kirjoittaessani on kulunut aikaa melkein viikko. Huomenna mennään Helsinkiin. Jännitys alkaa taas valtaamaan mielen.
