On torstai, tällä kertaa saimme nukkua harvinaisen myöhään. Lähtö on vasta 8 pintaan. Perillä on oltava klo 10.
Pääsemme perille ja ilmoittaudumme. Tällä kertaa saamme oikein huoneen emmekä joudu tyytymään tutkimushuoneeseen tms. Saamme kunnolla omaa rauhaa. Aikataulut ovat myöhässä. Toisaalta osasto tuntuu kiireettömältä, samalla ilmassa on aistittavissa jännitystä. Jotain selvästi tapahtuu. Herää ajatus jotain toista perhettä kohdanneesta pommista.
Pääsemme lopulta saliin liki tunnin myöhässä, toimenpide itsessään menee nopeasti. Ajallisesti on heti selvää ettei silmässä ollut mitään. Professori tutkii toisen lapsen ja vaihtaa pari sanaa kiireesti lapsen siirtyessä heräämöön. Silmässä ei mitään uutta, kaikki rauhallista ja niin hyvin kun vain voi olla. Seuraava kontrolli joulun alla, proffa sanoo ettei sitten tarvitse joulun pyhinä miettiä vaan voi rauhassa juhlia. Hienosti ajateltu.
Pääsemme lähtemään Helsingistä kotiin yllättävän aikaisin. Olemme sopineet illaksi kaverin kanssa treffit. Puistoilemme. Juoruamme ja vahdimme lapsia. Lapset innostuvat hippasille. He ottavat ilon irti pilkko pimeässä puistossa juoksemisesta. Vain viereisten kerrostalojen valot tuovat puistoon hennon kajastuksen. Puistossa ei ole pilkkopimeää muttei niin valoisaakaan että näkisi kunnolla. Lasten leikit on ihanan tunnelmallisia, liukumista, keinumista, taskulamppuhippaa. Ilmassa on selkeä hilpeyden tunne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti