Äiti

Se oli aurinkoinen talvipäivä melkein 12 vuotta sitten kun minusta tuli ÄITI. Sain syliini ihanan pienen peikkopojan keskelle lumisadetta. Muistan vieläkin miten häntä ihmettelin. Täydellistä pellavapäistä peikkopoikaa viiden sormen ja varpaan kera, pienellä nöpönenällä varustettuna. Miten jotain niin pientä voikin rakastaa NIIN paljon. Sen jälkeen on moni asia muuttunut mutta niin moni pysynyt samana. Tuon päivän jälkeen noita pieniä pellavapäisiä peikkopoikia on tullut perheeseen kolme lisää, yhä yhtä maagisen ihmeellisiä. Aina yhtä työllistäviä. Arjesta on hiljalleen muodostunut omanlaisensa kahden koululaisen, pienen leikki-ikäisen ja taaperoikää lähenevän vauvan rytmittämänä. Voi miten erilaista elämä onkaan nykyään. Ollen kumminkin samaan aikaan hyvin samanlaista.